torstai 5. toukokuuta 2016

Kun se ei ollut hetero enää

Kun tulin kaapista ulos...

En varsinaisesti ikinä ole niinsanotusti tullut "kaapista ulos". Pidin itseäni aina täysin heterona. Nyt tarkemmin muistellessani kuudennella (apua, silloinhan ollaan vasta pieniä!) ja seitsemännellä luokalla minulla oli satunnaisia ihastuksia kaverityttöihini. Ihastuksiksi ne jäi, enkä olisi ikinä silloin uskaltanut haaveilla seurustelemisesta tytön kanssa. Ihastuminen riitti, se oli ihan enough to me. Sen aikaiset ihastumiset laitoin sitten myöhemmällä iällä teini-iän hormonimyrskyjen piikkiin, mutta nyt tarkemmin ajateltuna ne ihastukset saattoivat antaa jonkinlaista osviittaa näin myöhempää elämääni varten.

Kuva: Google

Kahdeksannen luokan puolivälissä rupesin seurustelemaan pojan kanssa, ja seurustelua jatkuikin ensimmäisen amisvuoden marraskuuhun saakka. Siihen loppui ne tyttöihastukset ja rupesin ajattelemaan ja pitämään itseäni heterona. Ja kyllähän minä sellainen silloin olin. Tuossa sinkkuaikanani minulla oli muutama hyvin epämääräinen säätö muutaman pojan kanssa toisinaan, mutta ei niitä todellakaan suhteiksi voinut sanoa. En vain kokenut enää, että pojan kanssa olisi fine olla. Ahdistuin siitä.

Viime vuoden joululomalla rupesin hakemaan sitä, mitä minä oikeasti olen suuntautumiseltani. Juttelin tosi paljon Tytön (silloinen kaveri) kanssa silloin. Pikkuhiljaa sitä rupesi ihastumaan Tyttöön, ja totta puhuen, olin hämilläni. Verrattuna vuosien takaisiin tyttöihastumisiin tämä oli jo paljon voimakkaampaa. En osannut puhua tunteistani oikein kenellekkään. koska en oikeasti tiennyt, mitä se oli. Oliko se vain sellaista ohimenevää, vai jotain vielä suurempaa?

Kuva: Google
Olikohan se niin, että viikon ajan mietin ja tutkin tunteitani, kunnes uskalsin myöntää ne Tytölle. Pian rupesimme seurustelemaan, ja sitten tuli se kysymys, että miten kerron tästä läheisilleni. Kun en tiennyt, miten he suhtautuisivat tähän, että seurustelen tytön kanssa. 
Ratkaisu: En kertonut. Otin sellaisen linjan, että jos joku kysyy, niin sitten kerron. Rupesin pikkuhiljaa julkaisemaan myös yhteisiä kuvia minusta ja Tytöstä Instagramiin ja Facebookiin, edelleenkään en kuitenkaan suoraan kertonut kenellekään, että seurustelen Tytön kanssa. Ajattelin, että jokainen saa sitten ajan kanssa tajuta, mistä on kyse. Ei tosin mennyt kauaakaan, kun moni tajusi idean... 

Screenshot Tytön Facebook-seinältä
Ja screenshot minun Facebook-seinältä.
Näiden kuvien julkaisemisten jälkeen porukka rupesi tajuamaan, mikä oli homman nimi..
Muutama tuli kysymään sitten: "onks sul juttuu sen kans?" "älä ahistu täst kysssärist mut saanks kysyy yhen jutun tost sun fbpäivityksest?" yms, mutta suurin osa vain onnitteli ja molemmat vanhempani kysyivät sitten ajan kuluessa, että milloin tuon Tytön näytille. Muutaman kaverin kanssa keskustelin, että millaista on tytön kanssa seurustella, onko tytön kanssa seurusteleminen helpompaa kuin pojan kanssa ja tällaisia asioita. Minusta oli hyvä, että tällaisia keskusteluita kävin kavereideni kanssa. Ei mitään ennakkoluuloja sieltä päin, vain uteliaita kysymyksiä, ja joiden vastauksista saimme lisää keskusteltavaa. Ja minähän sanoinkin alussa, että aina saa kysyä.¨

Kuva: Google

Ja siis rehellisesti sanottuna minua stressasi vastata sitten noihin kysymyksiin ainakin aluksi, että seurustelenko tytön kanssa. Ja sekin johtui siitä, kun en ollut varma, miten porukka suhtautuu tähän. Onnekseni kaikki suhtautuivat tosi lempeästi <3 Keneltäkään ei tullut negatiivista sanomista, ja ystäväni Pirittakin sanoi, että "Kunhan on sellaisen kanssa, joka tekee sut onnelliseksi, ni ei muiden mielipiteillä oo merkitystä" Ja niinhän se on. Yksi kaverini pisti välit poikki minuun tämän takia, mutta annoin ja annan hänelle tilaa. Tyhmä syy pistää välit poikki, mutta jos ei pysty olemaan tämän asian kanssa fine, niin sitten tervemenoa vain.

Sen, että annoin läheisteni itse tajuta suhteeni ajan kanssa, koin todella hyväksi vaihtoehdoksi. Joillakin kun tuntui menevän sen sulattelussa kauemmin, joten tuo oli vain hyvä idea. 
Tässä suhteessa minun on niin helppo olla. Minun on rento olla. Julkisillakin paikoilla pystyn hyvin antamaan pusun Tytölle tai pitämään tuota kädestä kiinni tai paijaamalla tuon hiuksia (YAS <3) tai vastaavaa. Joskus nuorempana ajattelin paljon sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tekemisistäni, mutta nykyään en ajattele. Eikä niin kuulukkaan ajatella. Olen onnellinen tässä parisuhteessa ja haluan myös näyttää sen ihmisille. 

Kuva: Google
Heterona en pidä itseäni siis ollenkaan, ja tuntuu siltä, etten tule enää ikinä pitämäänkään. En halua määritellä seksuaalista suuntautumistani, koska en kuitenkaan edelleenkään ole siitä varma. Bi vaikuttaa kyllä enemmän vastaavaan sitä, millainen olen. No one knows.

*itkunauruhymiö*
Kuva: Google
-Kiwi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakas 16-vuotias Lotta

Monet bloggaajat ovat kirjoittaneet kirjeitä tulevaisuuden minälleen - minä aion tällä kertaa kirjoittaa menneisyyden minälleni kirjeen, näi...