maanantai 2. toukokuuta 2016

Rauhallinen vappu

En tuskin ole ainoa, jonka some täyttyi muiden erilaisista vähän riehakkaammista vappupäivityksistä. For real, tuntui, että sitä alkoholia näkyi käytännössä jokaikisessä postauksessa somessa, kun sitä selailin... Nojoo, onhan suomalaisille normaalia, että vappuna vedetään niin sanotusti perseet. Itsellänikin olisi jo laillisesti ikä riittänyt tänä vappuna niin tekemään, mutta valitsin rauhallisemman vaihtoehdon, ja vietin vapun Tytön kanssa hänen luonaan Kotkassa. Ja se oli mielestäni parhain mahdollinen vaihtoehto. Emmehän olleet nähneet vajaan kolmeen viikkoon ja SE tuntuu kyllä paljolta.
Perjantaina ajoin Nummelasta Asikkalaan, hakemaan Tyttöä koululta. Ja sieltä sitten Kotkaan. Perjantaina olikin ihana sää ajella; taivas maalautui oranssista, purppurasta, keltaisesta, punaisesta ja lilasta yhdessä vaiheessa. Ajoimme sellaisen todella hiljaisen kylän kautta, joten sai kyllä ajaa rauhakseen. Hyvä musiikki, herkuttelu matkalla ja kuulumisten vaihto Tytön kanssa, aws...

Viikonloppuna söimme, mässäilimme, cuddlasimme ja ylipäätään vietimme rauhallisempaa parisuhdeaikaa. Ja se jos mikä tuntui niin paljon paremmalta, verrattuna juomiseen. Rakastan <3
Eilen palautin Tytön koululle, ennenkuin ajoin kotio. Hyvästien jättö on ihan kamalan vaikeaa minulle, ja kyllä siinä molemmilla itku pääsi. Minulla se itku jatkoi vielä ajaessakin. Inhottavaa, kuinka tämä työssäoppimisjaksoni vaikuttaa niin negatiivisesti minun ja Tytön tapaamisiin, mutta onneksi tämäkään  ei kestä enää kauaa.


Ja asiasta toiseen. Meidän Pekonikana muutti 28.4. vihreämmille niityille. Kaverin kunto oli ihan heikkona, ja kun menin vähäksi aikaa Pekonia pitämään sylissä (reppana teki ihan kuolemaa), niin pian Pekoni nukahti ikiuneen siinä sylissäni. Pienimmät sisaret eivät oikein suurta numeroa niinkään Pekonin kuolemasta tehneet, itse itkin myöhemmin puhelimessa Tytölle. Eläinrakkaus kun ei katso eläintä... Pekonilla oli todennäköisesti sydän pettänyt. Se oli jo kolme kertaa lääkitty flussan tyyppisestä sairaudesta henkiin, ehkä niillä oli jotain tekemistä tämän kanssa. Pekoni <3


Mutta vastaavasti uuttakin porukkaa on tullut. Muutama viikko sitten luokseni muutti Kuopiosta kodinvaihtajana 1,5v ikäinen akaattikotilo Åke. Pieni hän on kuin mikä, vaikka on jo niin vanha. Hyvin on kotiutunut tänne Etelä-Suomeen. Syö, nukkuu, paskoo, liikkuu ja näköjään välillä väläyttelee lemmennuoleaan. Eli hyvin hän voi.


- Kiwi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakas 16-vuotias Lotta

Monet bloggaajat ovat kirjoittaneet kirjeitä tulevaisuuden minälleen - minä aion tällä kertaa kirjoittaa menneisyyden minälleni kirjeen, näi...