keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ensimmäistä kertaa BIS-kehässä

Minun on niin vaikea saada tätäkään blogitekstiä tehtyä valmiiksi... Sunnuntaista asti olen koittanut kirjoittaa, mutta se motivaatio on kadonnut. Nyt sellainen pienen pieni motivaation pöpö iski, joten käytetään se hyväksi!
Viikonloppu kului Tytön kanssa mätsäreissä. Hän ei itse ole noissa ikinä käynyt, ja joskus otimme puheeksi sen, että voisin ottaa häntä muutamaan mätsäriin mukaan, jotta hän näkisi, mitä ne ovat ja mitä niissä tehdään. Ja hän halusi nähdä, miksi tykkään noita mätsäreitä niin kovasti harrastella.
Perjantai siis kului Remun turkinhoidossa. Remu on mittelspitz-kleinspitz-mix, joten sitä turkkia on paljon. Ja kun Remulla on vielä karvanvaihto menossa, niin sitä karvaa löytyi joka puolelta ja joka paikasta... Trimmasin tassu- ja korvakarvoja, ja pesin Remun myös. Niinkin "väärin" tein, että käytin ihmisten shampoota ja hoitoainetta, mutta sellaisilla Remua on aina pesty, ja sen turkki ja iho on kuitenkin hyvässä kunnossa. Jos minulla olisi ollut koirien omia turkinhoitotuotteita, niin tottakai niitä olisin käyttänyt. Suosittelen kuitenkin teitä muita käyttämään niitä, koittakaa välttää ihmisten omia koirilla, jooko?


Mätsärireppu pakattiin valmiiksi (vielä aamulla tarkistettiin, että kaikki on mukana), ja menimme nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen illalla. Herätys oli 9.15, josta taas tunnin päästä lähtö Keravalle, Etelä-Suomen Ruttukuonojärjestön järjestämään mätsäriin. Remu ilmeisesti aisti meidän jännittyneisyyden, niin innoissaan se oli koko aamun. Ja kun siirryttiin autoon, se hyppeli ja haukkui ja häntä heilui. Autoreissusta reppana ei oikein tykännyt.
Mätsäripaikalle oli hankala löytää, ja auto piti jättää melko kauas siitä kentästä, mutta pääsimme perille kuitenkin. Ja vieläpä ajoissa. Mätsäri järjestettiin suurella hiekkakentällä, mikä sinänsä oli hyvä, koska hiekalla liikkuessa on helpompaa kuin esimerkiksi nurmikentällä. Aurinko porotti taivaalta, ja me onneksi löysimme Remun ja Tytön kanssa kentän laidalta varjoisan paikan, josta oli suora näköyhteys meidän kehään. Vaikka tuohon aikaan olikin kuumaa, mätsärin loppua kohden melkein tärisimme kylmästä Tytön kanssa molemmat.
Remu oli ilmoitettu monirotuisiin, eikä niitä ollut koko mätsärissä kuin peräti neljä kappaletta. Meitä vastassa oli ensin sakemanni-am.akitamix, ja he saivat punaisen nauhan. Heti kun poistuimme Remun kanssa kehästä, meidät huudettiin takaisin, koska siitä suoraan otettiin sinisen nauhan saaneet kehään (eihän meitä ollut siinä kuin Remu ja yksi mastiffityyppinen mix). Remu liikkui kokoajan tosi kivasti, ja sitä oli helppo viedä. Liikkelle lähtö oli haastavaa, koska joltain oli ilmeisesti maahan pudonnut nami, ja Remu veti sinne päin.


Tuomari tuli luoksemme sijoittaen meidät ykköseksi "hyväkuntoisen ja mahtavaliikkeisen koiran" ansiosta. Mahassa muljahti sillain tosi iloisesti, koska tuo oli ensimmäinen SIN1-voittoni. Ja koska sehän tarkoitti, että pääsemme BIS-kehään! Tuomari kehui vielä ennen kehästä poistumista Remua, ja sanoi, että Remu menisi kolmivuotiaasta (Remuhan on kahdeksanvuotias). Remussa kun ei tosiaan ikä näy, ei sillä ole naamakaan harmaantunut vielä.
Yllättävän nopeaa loput kehät tuli suoritettua, ja sitten oli itse BIS-kehän vuoro. Kehässä oli kaksitoista koiraa, jokaisesta luokasta SIN1- ja PUN1-voittajat. Minua ja Remua vastassa ollut sakemanni-am.akitamix oli kehässä myös, koska se oli sekarotuisten PUN1.
Kaikki kolme tuomaria kävivät koirat läpi ja liikuttivat niitä. En enää oikein uskonut, että sijoittuisimme, koska Remulla oli kuuma ja väsy ja se oli todella levoton kehässä, ja kehässä oli tosi hyviä koiria.


Siksi olin todella hämilläni, kun tuomari osoitti neljä koiraa jatkoon, ja me olimme Remun kanssa yksiä niistä! Katsoin kehän laidalla olevaa Tyttöä "omgomgomg!"-tyylisesti, siltä ainakin tuntui. Nyt, kun olimme jatkossa, ei olisi väliä, miten sijoittuisimme - minulle oli iso juttu edes päästä BIS-kehään.
Neljänneksi tuli jokin terrieri, kolmoseksi pomeranian. Enää oli Remu ja amerikanakitauros. Ja Remu sijoitettiin kakkoseksi! Uskallan sanoa, että siinä oli itku lähellä. "Mitä, sijoittuiks Remu oikeasti??!!" Remu oli sijoittuneista ainoa sekarotuinen, ja siis koko mätsärin Best In Show 2. Ja vielä kehän loputtuakin tuomarit tulivat kehumaan Remun nuorekkuutta ja liikkeitä.


Koko automatkan ajan olin ihan tosi innoissani, ja höpötin siitä Tytön kanssa. Remu otti iisisti, ja nukkui automatkan takapenkillä hiljaa. Siis huh mikä fiilis! Koska nimenomaan se pelkkä BIS-kehään pääsy olisi ollut minulle ihan tarpeeksi. Se oli tavoitteeni aikaisemmin. Ja ei edes paha sijoittuminen!

BIS-sijoittuneet
Sunnuntain mätsärissä ei mennyt niin hyvin, ja Remun omistaja naureskeli, että Remulla nousi pis-- päähän. Remu oli monirotuisissa, ja esiintyi kivasti, mutta koska kehässä joku eroahdistuskoira räkytti kokoajan (ja oli muuten suoraan meidän edessä vielä), niin Remu päätti osallistua keskusteluun, ja Remu heitettiin ulos kehästä. Jotkut tuomarit eivät ilmeisesti vain tykkää, jos koira haukkuu kehässä.
Mutta tuo lauantain sijoittuminen oli jo tosi suuri saavutus, ja sitä fiilistelen edelleen. Niinkuin vau...

Voittajan on helppo hymyillä!

- KiwiE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pentutavaroiden hankintaa

Kyllä - meille tulee koiranpentu! Alkuperäisesti suunnitelmasta poiketen se tulee vasta joulukuussa, mutta on tulossa kuitenkin. Olen tod...