sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Best-In vs. Maukas

Toora tuli meille niin yllättäen, että ollessani Mustissa&Mirrissä koitin etsiä nopeasti jonkun hyvän ruuan, jolla aloittaa sen ruokinta. Luottamusta herätti Brit Premiumin Kitten -nappulat & -märkäruokapussit. Sisältö kuulosti hyvältä eikä ne ollut edes hinnalla pilattuja. Ja se oli sellainen ruoka, jota Toora söi.
Haluamme kuitenkin Tytön kanssa siirtyä aina vähän parempaan ruokintaan, asteittain. Siksi ostimme Citymarketista Best-In Mirrin murkinapötkön, joka oli siis täysravintoliharuoka. Ajattelimme, että aloitamme sillä jotta voisimme pikkuhiljaa siirtyä kunnon pötköruokiin. Tuo kyseinen ruoka vaikutti taas hyvältä. Ei nyt aivan maailman paras ravintosisällöltään, mutta kelpaisi märkäruuan ja nappulan ohella.
Toorahan ei sitä pelkiltään suostunut syömään ollenkaan. Se piti muussata tosi hyvi märkäruokaan, että Toora söisi. Loppujen lopuksi Toora nirsoili jopa sen märkäruuan suhteen, jos sitä makkaraa oli siinä, ja söi vaan nappuloita. Ja me vain ajattelimme, että ehkä tuo pötkö on sille niin uutta, että kestää, ennenkuin Toora tottuu.
Tänään kävimme ostamassa Mustissa&Mirrissä Maukkaan sika-nautajauhelihapötkön, sekä Pure Naturalin Kitten Duck -kuivanappulaa. Kotona annoimme suoraan ruokakuppiin palasia Maukasta, ja Toora rupesi syömään niitä välittömästi! Olimme Tytön kanssa molemmat ihan yllättyneitä.

Kun vertaa molempien pötköjen ravintosisältöjä, huomaa, että Maukas on kyllä parempi verrattuna Best-Iniin. Olen alle myös laittanut kuvat molemmista ruuista; kumpi näyttää paremmalta sinun silmään? Täysin pelkkänä ruokana sellaisenaan tuo Maukaskaan ei ihan sovi, sillä kuten näkyy, siinä on turhiakin asioita (keuhkoja ja henkitorvia) joista kissa ei hyödy, mutta Toora saakin ohella tuota laadukasta nappulaa, ja tällä pötköllä vasta totuttelemme tämäntyyppiseen ruokintaan. Myöhemmin voi siirtyä jo muihin pötköihin.

Best-In Mirrin murkina: "suomalainen sian- ja naudanliha ja elimet, vesi, soijarouhe, grahamjauho, silakka, kivennäisaineet, suola."

Maukas sika-nautajauheliha: "naudanliha ja -keuhkot, sianliha,-keuhkot ja -henkitorvi."



Suosittelen teitä muitakin vähän miettimään, minkälaista ruokaa annatte lemmikillenne. Kun ruoka on hyvää, lemmikki voi hyvin. Älkää katsoko hintoja ruuan suhteen; halpa ei voi aina olla hyvää. Raakaruokinnassa se onkin sitten hieman eri asia. 
Nappulat vaihdamme näillä näkymin kokonaan Brit Premiumista tuohon Pure Naturaliin. Märkäruoka? Emme tiedä vielä, mitä teemme sen suhteen. Todennäköisesti vaihdamme siitäkin pois, koska laadukas liha korvaa kyllä sen. Jää nähtäväksi.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Poikaset lentävät pian pesästä

Paljon on ehtinyt tapahtua. Mistä edes alottaisin?
Minnien ja Kilun poikaset ovat huomenna neljäviikkoisia. Pojat ja tyttö & Minnie on erotettu viikon alussa omiin porukkoihinsa, myöskin loishäädöt poikasille on tehty jo kahdesti. Kahden viikon päästä osa poikasista alkaakin muuttaa kohti omia kotejaan. Vaikka nuo ovat "vain" hiiriä, nyt jo hieman kirpaisee ajatus niistä luopumisesta. Ilmeisesti joillakin kasvattajilla nuo ensimmäisten kasvattien poisantaminen vähän tuntuukin ikävältä :D... Onneksi tiedän, minkälaisiin koteihin poikaset menevät ja kahden omistajan kanssa olen usein yhteyksissäkin. Ja kaksi poikasista jää kuitenkin meidän luoksemme.
Kaikista poikasista ei ole uusia kuvia nyt, mutta laitan kahden viikon takaiset kuvat vauvoista, kun olivat n. 14vrk.

"Batman", muuttaa Poriin

"Hypno", jää meille

"Lemppari", muuttaa Hämeeseen

"Sakura", jää meille

"Siima", muuttaa Vantaalle

Siima ja Lemppari ovat aivan isänsä näköisiä turkin ja nahkaisuuden perusteella. Batman on perinyt äitinsä turkin värin. Siitä, mistä Batmanin turkki tai Hypnon turkki tai sen väri tulee, ei ole mitään hajua. Kilun ja Minnien taustoista ei kyllä tiedäkään oikeastaan mitään, niin siellä suvussa saattaa olla vaikka ja mitä.

Meidän lemmikkimäärä on myös kasvanut hieman erilaisemmalla nelijalkaisella. Pitkään pohdittuamme ajattelimme Tytön kanssa hankkia kissan. Ja tästä kiitos Anopille (joka auttoi meitä löytämään nykyisen kissamme) sekä Äidille (joka meni Tytön kanssa hakemaan kissan meille). <3 Perheessämme on kohta kaksi viikkoa asunut oranssivalkoinen maatiaiskissanpentu Toora. Toora on erittäin utelias ja ihmisrakas pentu, joka jo heti ensimmäisestä illasta lähtien tajusi hiekkalaatikon idean ja joka on aina mukana kaikessa tapahtuvassa. Ensimmäinen yökin meni Tooralla hyvin - mitään ei itkeskellyt tai valitellut, vaan nukkui jalkopäässäni lähes koko yön.
Toora on todella äänekäs. Se ilmoittaa kyllä, jos on nälkä, täytyisi leikkiä tai jos hiekkalaatikko vaatisi puhdistamista. Narussa roikkuvat lelut on ihan pop. Kaikkia ihmisiä moikataan reippaasti, ja syliin kiivetään hyvin oma-aloitteisesti. Tuossa pennussa ei ole mitään negatiivista, pakko sanoa! Hieman yli luovutusikäisenä tuli meille, ja se nähtävästi oli sopiva ikä.
Kun Tyttö on koulussa, olemme hiirien ja Tooran kanssa keskenämme. Hiiret kiinnostavat Tooraa, mutta aiomme opettaa sen siihen, että hiiret ovat kavereita eikä eläviä semmoisia syödä. Hiiriä saa katsella, ja niitä saa haistella, mutta hyökkiä tai syödä ei.

Juuri nyt on hyvä olla. Yhteisen kissan hankkiminen oli uusi askel meille, minulle ja Tytölle. Ihanaa on, että olemme aika samaa mieltä kaikista asioista, jotka Tooraan liittyvät.

Rakas 16-vuotias Lotta

Monet bloggaajat ovat kirjoittaneet kirjeitä tulevaisuuden minälleen - minä aion tällä kertaa kirjoittaa menneisyyden minälleni kirjeen, näi...