sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Eläimen yhteisomistajuus

Kun pariskunta suunnittelee eläimen hankintaa, yleensä (suurimmassa osassa tapauksista) halutaan eläin molempien nimiin. Eläimelle siis kirjataan paperille kaksi omistajaa (tai kolme, mikäli esimerkiksi sijoituseläin, jolloin kasvattaja on myös omistajana. Se tosin on asia erikseen). Mutta asia, jota ei yleensä tässä tapauksessa ole mietitty, on mahdollinen ero. Kummalle eläin jää, jos ero tulee? Paperissa on molempien ihmisten nimet omistajan kohdalla. Jos sopuun ei päästä, nämä tilanteet menevät yleensä hyvin inhottaviksi. Niin eläimen kuin ihmisten kohdalla.

Tämän takia yksikään minun tai Tytön yhteisistä eläimistä ei tule olemaan meidän molempien nimissä. Vaikka olemme olleet jo kaksi vuotta yhdessä, ja suhde on hyvin vakiintunut, ei voi oikeasti ikinä tietää, jos vaikka tulisikin ero. Meille on molemmille selvää, ettemme halua eläinten joutuvan niinsanotusti pelinappuloiksi siihen tilanteeseen (kuten valitettavasti jotkut vanhemmat käyttävät erotilanteessa omia lapsiaan. Hyi, hävetkää), joten pelisäännöt on siltä osin sovittu. Koska jos ero sattuisikin olemaan riitaisa, ja eläimille olisi molemmat merkattu omistajiksi, voisi olla riski, että jompikumpi meistä rupeaisi kinastelemaan siitä, että haluaa eläimen X, koska hänetkin on merkattu omistajaksi. Tottakai tämä on tilanne, jota toivottavasti ei ikinä tule tapahtumaan, mutta eläintä hankkiessa kaikki tällainen on pohdittava läpi.

 Tooralla on esimerkiksi sirussaan merkitty vain toinen meistä omistajaksi. Frankille on Kennelliittoon merkattu meidät molemmat omistajiksi, mutta siihenkin on oma syynsä. Frank on siis vanha (11v) kodinvaihtajakoira, ja sille rekisteritodistuksen tilaaminenkin oli Kennelliiton kohdalta hieman sekava labyrintti, joten silloin piti molemmat kirjata omistajiksi, jotta jonkinlainen selvyys saatiin. Se, vaihdetaanko meistä molemmista joku toinen jossain vaiheessa vain omistajaksi, on vielä työn alla. Meille on mahdollisesti tulossa loppukesästä koiranpentu, ja senkin omistajuudesta on puhuttu jo. Tai siis, siitä, mitä se on paperilla. Yhteinenhän se on sitten in real life. Olemme kuitenkin sopineet, kenelle mikäkin eläin menee, jos ero sattuu käymään. Niin hiiret, Toora kuin Frank. Myöskin se mahdollinen koiranpentu.

Loppujen lopuksi sillä, mitä paperilla on, ei tässä elämäntilanteessa meillä ole merkitystä. Me puhumma noista eläimistä siten, että ovat meidän yhteisiä. Toora on yhteinen, Frank on yhteinen. Hiiristä sitten osa on minun ja osa Tytön, mutta niistä ei yhteisiä ole yhtään. Edesmennyt Heita oli molempien oma, mutta nyt emme ole halunneet yhteistä hiirtä ottaa. Molemmat yhtälailla tilaa eläimille ruokaa, tarvikkeita ja hiirille pohjakuivikkeita. Eläinlääkärikulut on nyt enemmän mennyt minun pussistani, mutta johtuen vain siitä, että minun tuloni ovat olleet sen verta isommat, että minun on kannattanut ne hoitaa. Mutta kun Tyttö tuosta valmistuu, niin nekin tulee menemään 50-50. Se, mitä se on paperilla, on vain mahdollisen riitaisan erotilanteen vuoksi turva eläimelle.


Luin Koirat-ryhmää, ja löysin sieltä tällaisen kommentin:

"Jos 2 omistajaa, vaikka se pariskunta niin oikeuskin ratkaisee riitatilanteen siten, että koira menee sille, kummanko nimi on kauppakirjassa. Jos kauppakirjassa molempien nimet, niin sitten kait ne alkaa laskeskelemaan kulujakoja."


Kiteyttäen siis: mielestäni ei ole hyvä, että pariskunta ostaa eläimen siten, että molemmat merkataan omistajaksi. Sehän on vain paperinen todiste, ja jos elämässä oikeasti kaikki on okei, niin ei sillä ole merkitystä. Olen nähnyt monta tilannetta, jossa pariskunta on eläintä hankkiessa sanoneet, että "ei me erota koskaan", ja sitten se nimenomaan on tapahtunut, ja eläin on ollut ristitulessa. Tuota en tekisi omalle lapsellenikaan, miksi siis eläimelle. Ketään en kieroon katso, jos pariskuntana ottaa eläimen molemmin nimiin. Itse en vain niin tekisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pentutavaroiden hankintaa

Kyllä - meille tulee koiranpentu! Alkuperäisesti suunnitelmasta poiketen se tulee vasta joulukuussa, mutta on tulossa kuitenkin. Olen tod...