sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Elämä hymyilee

Toisinaan sitä miettii, että mitähän tänne blogiin kirjoittaisi, kun tuntuu, että päivät menee niin samanlaisella rutiinilla lähes aina (mikä sopii minulle erittäin hyvin), niin ei sitä kerrottavaa mielestäni aina juuri ole. Nyt ei ole kirjoitteleminen jäänyt siis motivaation puutteen vuoksi.

Meidän tiimiinhän on nyt muuttanut bordercollie Linkki. Linkki on minun omistuksessani ja tuli toukokuussa koeajalle. Piti selvittää, miten se tulee Tooran kanssa toimeen ja miten kämppiksen ja sen välit oikein tulee sujumaan. Ja ennenkaikkea - miten minä toimin Linkin kanssa ja toistepäin. Ilokseni huomasin jo lähes saman tien, että kyllä siinä on koira, joka sopii käteeni paremmin kuin hyvin. Sittemmin Linkki siirtyi sitten minun omistukseeni, kun koeaika päättyi. Hyvin erityyppinen koira se on kuin mitä Frank ikinä oli ja itseasiassa joskus sanoin, etten ikinä aio hankkia bordercollieta. Hah, never say never. Ennen Frankia ajattelin kyllä myös, että ensimmäinen koirani ei tule olemaan vanha tai ainakaan kultainennoutaja - ja sitten tuli 11-vuotias Frank. 

Syy, miksi en aikoinaan halunnut bordercollieta, oli se, että kokemukseni mukaan ne olivat melkoisia häsliä, tyypillisiä ADHD-koiria jotka muuttuvat saman tien levottomiksi, jos niiden kanssa ei puuhaile paljon. Linkki on sen suhteen erilaisempi. Kyllä sekin äkkiä tulee levottomaksi, jos treenipuolella on hiljaista, mutta se vaatii useamman päivän tekemättömyyttä ensin. Ja harvoin me olemme niin kauan tekemättä mitään. Treenaamme tokoa ja näyttelyjuttuja. Juoksutan sitä paljon metsissä ja nyt olemme alkaneet käydä hiekkakuopalla. Myöskin uimassa Linkkiä käytän mahdollisuuksien mukaan useita kertoja viikossa (kerran itse pulahdin samalla). Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea kotona teemme. Eli tylsää ei tule. Frankin kanssa ikinä ei olisi voinut vastaavaa tehdä, sillä se teki, jos se halusi - miellyttämisenhalua sillä oli täysin 0. Sellainen koira ei ollut se, mitä seuraavaksi haluan.

Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän Linkistä ja sen elämästä, kirjoitan sille omaa blogia, nimeltä Linkitetty. Löydät sen täältä.

Tooralle ja hiirille kuuluu hyvää. Sitä normaalia, tottakai. Itsellenikin on elämä alkanut hymyilemään. Hyvin monelta kantilta. Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, katsoin juuri äsken ulos. Sieltä on tulossa sysimustat pilvet. Varmaan on tulossa sateinen iltalenkki Linkin kanssa. Mutta tiedättekö mitä? Tässä fiiliksessä se ei haittaa ollenkaan. Tai siis, ei minua haittaa. Tuo kultapoika on varmasti eri mieltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Frank tänään 12-vuotias

12-vuotissynttärionnittelut sinne Sateenkaarisillan toiselle puolelle, rakkaalle Frankille.  Ikävä on kova, olet muistoissamme aina. ...